Kämppikseni kysyi eilen illalla, haluaisinko lähteä käymään yhden hänen kaverinsa synttäreillä. Ilmoittauduin mukaan.
Oli siinä kakkua monenmoista. Olivat ilmeisesti vähän innostuneet leipomaan, ja jokainen vieras toi myös jotain mukanaan. Olihan siellä toki syöjiäkin, sillä vaihtaripiirit ovat pienet ja opiskelija-asuntolassa tunnelma tiivis. Juttua riitti, vaikken ketään tuntenut, siitä pitivät italialainen synttärisankari ja amerikkalaiset/kanadalaiset vieraat huolen.
Emme joutaneet kuitenkaan pahemmin maistelemaan tarjolla olevia juomasekoituksia tai istumaan iltaa pidempään, sillä meillä kumpaisellakin oli seuraavana aamuna töitä. Kämppis aloitti uudessa työpaikassa, ja menimmekin töihin aamulla yhtä matkaa.
Tänään oli ihan mukiinmenevä työpäivä. Ei edes väsyttänyt kauheasti. Tein ihan oikeasti töitä (istun hiljaa 7 tuntia konetta näpytellen), eikä tarvinnut kuin muutamaan juttuun kysyä apua. Eihän minulle vielä mitään monimutkaisia juttuja annetakaan, vaan juuri ne tylsät rutiinihommat, joita varsinaiset projektipäälliköt eivät jouda tekemään. Sopii minulle. Oli meillä viikkopalaverikin, jossa ensimäistä kertaa sai ensimmäistä kertaa nähdä kaikki tiimiin kuuluvat ja vaihtaa muutaman sanasen rauhassa.
Siinä sitä tuntee itsensä tärkeäksi, kun kopioi tiedostoja kansiosta toiseen ja tarkistaa, ovatko kääntäjät kääntäneet kaikki saamansa tekstin osat (paha sanoa, kun käännös on japania tai sloveniaa) tai onko pdf-tiedoston muokkaaminen tekstitiedostoksi onnistunut oikein. Tehtäväni vaativat paljon tarkkuutta ja ovat pitkän päälle melko pitkävetoisia, mutta toistaiseksi ei ole valittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti