Kolme miestä ja tyttö

Televisiossa on pyörinyt nyt pari viikkoa minun elämälleni hyvinkin ajankohtainen jenkkisitcom. Siinä parisuhteen päättänyt nainen muuttaa kolmen netissä tapaamansa äijän kanssa kimppakämppään. Sikäli tilanne ei tietenkään vastaa minun elämääni, etten ole jättämässä ukkoani eikä kämppiksekseni ole tulossa pelkästään miehiä, vaan yksi nainen ja yksi mies. Ohjelma herättää kuitenkin mielenkiintoisia ajatuksia - enimmkseen positiivisia.

Sarjassa Kolme miestä ja tyttö kaikilla kämppiksillä on reilusti tilaa, ja onpa heillä iso yhteinen oleskelutila kaikkine härpäkkeineen. Ensimmäisestä tapaamisesta asti kaikilla synkkaa ihan mukavasti, vaikka jokainen hahmo on omanlaisensa persoona. Erityisesti sarjan päähenkilö tuntuu olevan varsinainen sekopakkaus.

Joku saattaa ihmetellä, ja niin on myös ihmetellytkin, miksi olen muuttamassa kimppakämppään. Ja vielä kahden tuntemattoman kanssa! Ehkä ihmettelyssä on aihettakin, sillä harva (tai mistä minä tiedän, ehkä se onkin melko yleistä) tämän ikäinen parisuhteessa elävä nainen muuttaa tilavasta kaksiosta ahtaaseen kolmioon tuntemattomien kanssa, jos kaiken kukkuraksi olisi valinnanvaraa myös muunlaisiin ratkaisuihin.

Kyse on osittain rahasta, osittain tottumuksesta tai tavasta tai mieltymyksestä. Miten sen nyt vain haluaa taas ajatella, sillä tämäkin taitaa olla minulta sellainen multiratkaisu, jolla yhdistän monta hyvää syytä yhteen.

Olen aina asunut jonkun kanssa, ja loppujen lopuksi ihmistä ei ole luotu elämään yksin. Nyt olen muuttamassa vieraaseen kaupunkiin, joten uusien tuttavuuksien solmiminen ei ole huono idea, sillä en halua notkua kaikkia vapaailtoja yksin neljän seinän sisällä. En jaksa uskoa, että työpaikalta saisin niin kivaa seuraa, että siitä riittäisi vapaa-ajallekin. Lisäksi meillä on edelleen tämä Joensuun kämppä, joten kahden ison vuokra-asunnon pitäminen ei kuulosta kovin fiksulta - enkä minä tarvitse paljon tilaa, joten yksi oma huonekin riittää.