Pyöräily Tampereella

Joensuussa polkupyöräily on osa arkielämää. Välimatkat ovat käteviä eikä maastokaan juuri pistä puuskuttamaan, pyöräteitä riittää ja ne ovat kesät talvet ajettavassa kunnossa. Ei ole epäilystäkään, etteikö Joensuu olisi koko Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen pyöräilykaupunki. Ainoastaan kaupunkilaisten yleinen liikennekulttuuri on pieni miinus, sillä täällä autot ovat kuninkaita, jotka eivät paljon hidasta risteyksiin/suojateille eivätkä väistä edes jalankulkijoita.

Harkitsen tarkkaan pyörän ottamista mukaan Tampereelle. Olen laiska kävelemään arkena (liikunnan nimissä tehty kävely on sitten erikseen), joten pyörä olisi melko hyödyllinen kapine. Tampere ei myöskään ole järin iso kaupunki, jossa muutaman kilometrin matka on järkevämpää taittaa pyörän selässä kuin esimerkiksi bussilla. Metroakaan kun ei löydy kuten Berliinistä ja Pariisista...

Tulevalta kämppikseltä sain kuitenkin varovaisen neuvon siitä, että keskusta-alueella pyöräily on hankalaa. En yhtään epäile, sillä talviolosuhteet asettavat haasteita kaikenlaisille kulkuvälineille. Ihmisvilinässä pyöräily on myös vaarallista sekä ihan yhtä hidasta kuin käveleminen. Tulevat kevätkelit sekä mahdollisuus päästä muutaman kilometrin päähän ydinkeskustasta houkuttelevat kuitenkin suuresti pakkaamaan pyörän muuttokuorman mukaan.

Jonkinlaista pyöräilykulttuurin kehittämismeininkiä tuntuu Tampereeltakin löytyvän. Pyöräilykartan kun saisi ladattua jostain netistä, niin saattaisin vaikka ottaakin Tunturini mukaan. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että se saa jäädä odottelemaan Joensuun kesää, kun jalkapohjani saavat tottua taas kävelyyn. Ehkä tuon noin kilometrin työmatkan jaksaa dallaten asfalttiakin.

Pyöräily on iloinen asia.