Nyt on ollut muutama päivä todella kiireistä. Parina päivänä on jäänyt tauotkin käyttämättä, kun ei yksinkertaisesti ehdi ajattelemaankaan syömistä tai penkistä nousemista. Johan tässä monta viikkoa tulikin vedettyä lonkkaa. Tällä viikolla pari projektipäällikköä oli matkoilla, joten kiire selittyy osittain siten, osittain varmasti myös sillä, että huhtikuuhun verrattuna tarjouspyyntöjä on oikeasti tullut paljon enemmän.
Kesäksi harjoitteluun tuleva uusi harjoittelija on ollut tämän viikon tutustumassa ja päässytkin jo ihan hyvin vauhtiin. Hän ei kuitenkaan tunnu olevan aivan niin nopea oppimaan kuin minä: johtuen yhtäältä hänen kielitaidostaan (äidinkieli venäjä), toisaalta siitä, ettei hän ole kääntäjä. Laitoin hänelle tänään yhden oikoluvun tehtäväksi ja toissapäivänä näytin, mistä kansiosta löytyykin mitäkin. Harjoittelija ohjaa harjoittelijaa. Tämä on kai osoitus siitä, että olen jo oppinut talon tavoille ja siis valmis lähtemään pois. Pientä mustasukkaisuuden tunnetta on ilmassa, mutta enimmäkseen myös ylpeyttä siitä, että olen todella oppinut jotain.
Rakastan tuota aurinkoa ulkona, ja töiden jälkeen onkin ollut kiva mennä syömään välipalaa Sorsapuistoon. Samalla hieman rentoutua ja lukea kirjaa. Päätä särkee - liekö syynä aurinko vai stressi töissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti