Puhuin esimerkiksi naapureistamme hieman outoon sävyyn, valittelin valoisia öitä (sen tosin voi korjata paksuilla verhoilla), ikkunoiden nopeaa likaantumista ja puolitiehen jäänyttä siivousvastuun jakamista. Muistutin tulevaa asukkia myös siitä, että kesällä täällä on varmaan todella kuuma, huoneeseen on melko kapeat ovet ja että keittiön tuolit ovat istumakelvottomia, että huoneessa on vain pari pistoketta ja TV-kaapeliviritelmäkin on hieman ihmeellinen, aamuisin on suihkuun jonoa ja naapuriparvekkeelta tulee tupakinsavua sisään.
Kerroin minä jotain positiivisiakin asioita, kuten että täällä on rauhallista, maisemat ikkunasta ovat upeat, säilytystilaa on runsaasti ja pyykkihuolto toimii. Mielestäni vain on hyvä lyödä faktat pöytään. Että jos noiden yllämainittujen pikkuvikojen kanssa pystyy elämään, niin muutenhan tämä on aivan täydellinen kämppä! Kyllä jokainen fiksu ihminen voi sitten ihan itse päätellä, haluaako muuttaa tänne vai ei.
Eilinen huoneeseen tutustuja vaikutti kuitenkin alustavasti niin hyvältä tyypiltä, ettei paljon tarvitse kai enää uutta asukkia etsiä. Kaiken kukkuraksi hänellä ei ole kiirettä muuttaa, joten voin jättää huoneen melko joustavasti vaikka kesäkuun puolella. Poju vaikutti jopa niin mukavalta, että hetken jopa harmistuin siitä, etten ole jäämässä enää tänne...
Alla hieman kuvia Tunne Tampere -nimisestä tapahtumasta Hämeenpuistosta, jossa oli ruokatorin lisäksi pykätty pystyyn ulkomakisakatsomo oikein suuren maailman tyyliin.
 |
| MM-lätkää, USA-Suomi. Ensimmäisellä erätauolla ei katsomossa ollut vielä kummoinenkaan tunnelma. |
 |
| Kansainvälinen ruokatori manselaisittain |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti