Kävin katsomassa lyhytelokuvia Plevnassa Tampereen filmifestivaalien yhteydessä. Olin ostanut liput ennakkoon: tänään katsoin kaksi näytöstä, jossa oli yhteensä 12 eri lyhytelokuvaa. Huomenna olisi vielä kolmat näytös - suomifilmiä.
Neljä tuntia samassa salissa istumista oli tehdä pahaa selälle. Onneksi pätkät tuntuivat paranevan toinen toisensa jälkeen. Leffojen välissä tuli pieni katko ja valoja sytytettiin hieman, ettei vallan päässyt nukahtamaan.
Ensimmäinen blokki oli nimellä Nepal 1 ja pätkät olivat nimensä mukaisesti nepalista. Teatterisalissa oli paikalla jonkun pätkän ohjaaja (nimet eivät jääneet mieleen, sen verran eksoottiselta kuulosti). Pätkiä oli neljä, ja ne olivat kaikki hyvin vakavista aiheista. Olipa joukossa aika raakojakin kuvia: jumalille uhrattuja verisiä eläimenraatoja ja synnyttäneiden naisten alapäitä. Leffoissa puhuttiin enimmäkseen sanskritia, tekstitykset olivat englanniksi ja suomeksi. Tosin englannin tekstitys ei noudattanut minkäänlaisia tekstittämisen normeja, joten mukavampi oli lukea suomea, sen minkä jaksoi päiden yli kurkkia.
Toinen blokki oli samassa salissa ja oli huomattavasti edellistä näytöstä suositumpi. Tämän näytöksen elokuvia oli mainostettu, tai ainakin minä tulin katsomaan niitä juuri lehtijuttujen perusteella. Kyseessä oli ulkomaisia animaatioita. Aiheet olivat joissain taas melko vakavia, mutta animaation keinoin niistä oli tuotu aivan uusi näkökulma. Tykkäsin, ja niin tykkäsivät muutkin. Varsinkin viimeiseksi näytetty Las Palmas oli hulvaton vauvanäyttelijöineen.
Huomenna jatketaan.
Ja aijoo, töissä oli kanssa mukavaa: yksi nuorehko printin työntekijä toi kaikille paikan naisille vaaleanpunaiset tulppaanit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti